Alcatraz-saari tunnetaan monelle yhdestä asiasta: vankilasta, josta “kukaan ei karannut”. Silti saaren historia on yllättävän monikerroksinen, ja juuri se tekee paikasta niin kiehtovan matkakohteen. Samalla alueella on toiminut majakka, sisällissodan aikainen linnoitus ja myöhemmin liittovaltion vankila – ja lisäksi saari liittyy myös American Indian Red Power -liikkeen alkuvaiheisiin sekä lintujen suojeluun. Kun nämä kerrokset asettaa aikajärjestykseen, Alcatraz alkaa näyttäytyä paljon suurempana kuin kartalla näkyvä pieni kallio keskellä lahtea.
Nimi, joka kertoo linnuista
Vuonna 1775 espanjalainen Juan Manuel de Ayala antoi saarelle nimen “La Isla de los Alcatraces”, joka tarkoittaa “pelikaanien saarta”. Myöhemmin saaren varhaisimmaksi kirjatuksi omistajaksi mainitaan Julian Workman, jonka Meksikon kuvernööri Pio Pico määräsi rakentamaan saarelle majakan kesäkuussa 1846. Tämän jälkeen 1850 presidentti Millard Fillmore varasi saaren sotilaskäyttöön, kun Kalifornia siirtyi Yhdysvalloille Meksikon–Yhdysvaltain sodan seurauksena.
Linnoituksesta sotilasvankilaksi
Kun Yhdysvaltain sisällissota alkoi 1860-luvun alussa, Alcatraz varustettiin tykeillä ja siitä tuli varasto sekä suojapaikka San Francisco Arsenal -nimisen asevarikon tuliaseille. Sodan aikana saarella pidettiin myös vangittuna konfederaatiota sympatisoineita. Vuonna 1868 tiilisen vankilarakennuksen valmistuttua Alcatraz nimettiin virallisesti pitkäaikaiseksi laitokseksi sotilasvangeille. Tämän vaiheen kautta saari alkoi hiljalleen profiloitua ennen kaikkea suljettuna, tarkasti valvottuna ympäristönä – sellaisena, jollaisena se monen mielessä yhä elää.
Pääselliosasto rakennettiin vuosina 1909–1912, ja puolustusta tehostettiin kaivamalla kuiva vallihauta (engl. dry moat) sellaisen kuopan muodossa, joka toimi “kuivana moatina” saaren rakenteiden ympärillä. Linnoitus lakkasi toimimasta sotilasvankilana 1933, ja elokuussa 1934 se avattiin liittovaltion vankilaksi. Alcatrazin vankilavuodet jatkuivat 1963 asti, ja sinne sijoitettiin useita tunnettuja rikollisia, kuten Al Capone, Bumpy Johnson, George “Machine Gun” Kelly ja Robert Franklin Stroud, joka tunnettiin lisänimellä “Birdman of Alcatraz”.
“La Isla de los Alcatraces” – “The Island of the Pelicans.”
Pakoyritykset, joista osa jäi auki
Alcatrazin maine nojaa vahvasti väitteeseen, että 29 toimintavuoden aikana yksikään vanki ei onnistunut pakenemaan lopullisesti – tai ainakaan sellaista tapausta ei vahvistettu. Silti yrityksiä tehtiin paljon: vuosien varrella kirjattiin 14 pakoyritystä, joihin osallistui yhteensä 36 vankia. Lähes kaikki näistä päättyivät siihen, että pakenevat saatiin kiinni. Kaksi tapausta kuitenkin jäi poikkeuksellisella tavalla kesken ja elää sitkeästi tarinoissa: 1937 sekä kesäkuu 1962, jolloin vangit katosivat jäljettömiin.
Vankilan tulkinta oli, että kadonneet joutuivat lahden armottomiin olosuhteisiin, mutta vuosien mittaan esiin nousseet havainnot ruokkivat spekulaatioita mahdollisesta onnistumisesta. Ei ihme, että juuri 1962 tapahtumista kasvoi tarina, joka innoitti myöhemmin kirjan ja elokuvan ja nosti Alcatrazin laajemmin tunnetuksi. Kun saarella liikkuu ja katsoo ympärilleen, on helppo ymmärtää, miksi ajatus “mahdottomasta paosta” jää ihmisten mieliin: vesi ympärillä näyttää samaan aikaan sekä lyhyeltä että ylitsepääsemättömältä.
Sulkeminen ja suojeltu asema
Vankila suljettiin 1963, koska sen ylläpito oli kallista verrattuna muihin vankiloihin ja koska suolavesi kulutti rakennuksia voimakkaasti. Myöhemmin saaren asema vakiintui historiallisesti merkittävänä kohteena: 1976 Alcatraz liitettiin National Register of Historic Places -luetteloon ja 1986 siitä tuli National Historic Landmark. Kun paikkaan liitetään lisäksi majakan, sisällissodan ajan linnoituksen, Red Power -liikkeen varhaisten vaiheiden ja lintujen suojelun kerrostumat, saari tuntuu enemmän aikamatkalta kuin yksittäiseltä nähtävyydeltä.
Alcatrazin viehätys syntyy siitä, miten monta roolia samalle kalliolle on vuosikymmenten ja vuosisatojen aikana kasautunut: majakka, asevarasto, sotilasvankila ja liittovaltion vankila – sekä tarinat pakoyrityksistä, joista osa jäi pysyvästi avoimeksi. Matkailijalle, joka etsii epätavallisia ja ainutlaatuisia paikkoja, Alcatraz-saari tarjoaa harvinaisen yhdistelmän jännitteistä historiaa ja tiivistä ympäristöä, jossa jokainen vuosiluku tuntuu edelleen olevan läsnä.
Kommentit