Tämä koskettaa monia meistä: kala kuuluu hyvään ruokavalioon, mutta kaikki lajit eivät ole samanlaisia valintoja. Erityisesti yli 60-vuotiailla sillä on merkitystä, mitä kalaa syödään useammin ja mitä vain satunnaisemmin. Huomio kohdistuu etenkin tonnikalaan ja muihin suuriin petokaloihin, koska niiden kudoksiin voi kertyä enemmän haitallisia aineita kuin pienempiin kalalajeihin.
Miksi juuri suuret petokalat nousevat esiin
Suuret petokalat elävät pitkään ja syövät muita kaloja. Siksi ravintoketjuun kertyy enemmän metyylielohopeaa, joka on elohopean muoto ja jota löytyy erityisesti isoista merikaloista. Mitä vanhempi ja suurempi kala on, sitä enemmän sitä voi kertyä. Tästä syystä juuri suuret lajit herättävät eniten huomiota, kun puhutaan kalan elohopeapitoisuudesta.
Tonnikalassakin on eroa lajien välillä. Kaikki tonnikala ei siis ole samanlainen valinta. Vaalea säilyketonnikala sisältää yleensä vähemmän elohopeaa kuin valkoinen eli albacore-tonnikala, ja kaikkein suurikokoisimmat tonnikalalajit kuuluvat korkeampien pitoisuuksien ryhmään. Ero ei ole ihan pieni.
Kaikki tonnikala ei ole sama asia: mitä suurempi ja pitkäikäisempi laji, sitä todennäköisemmin siihen kertyy enemmän elohopeaa.
Mitä tämä tarkoittaa ikääntyneille
Yli 60-vuotiailla korostuu usein ruokavalion kokonaisuus ja se, miten hyvin arki pysyy tasaisena. Siksi suurten petokalojen runsasta käyttöä pidetään asiana, johon kannattaa kiinnittää huomiota. Elohopean suuri määrä ei ole toivottu kuorma, ja sen yhteydessä puhutaan muun muassa muistista, keskittymisestä, unesta ja yleisestä voinnista.
Kyse ei silti ole siitä, että kala pitäisi jättää pois. Kala on edelleen tärkeä osa ruokavaliota, mutta valinnoissa painottuvat lajit, joissa raskasmetalliriski on yleensä pienempi. Meillä Suomessa tämä on varsin käytännöllinen ajatus, koska moni näistä vaihtoehdoista on jo valmiiksi tuttu ruokapöydässä.
Viisi kalavaihtoehtoa, joita nostetaan paremmiksi valinnoiksi
- Sardiinit
- Makrilli
- Silli
- Turska
- Hoki
Näissä lajeissa yhdistyy kaksi asiaa: ne tarjoavat edelleen proteiinia ja omega-3-rasvahappoja, mutta niiden kohdalla elohopeakuorma on yleensä pienempi kuin suurilla petokaloilla. Erityisesti pienet rasvaiset kalat, kuten sardiinit ja silli, mainitaan usein tässä yhteydessä juuri siksi, että hyötyjä on paljon ja riski tavallisesti maltillisempi.
Miksi kalaa ei silti kannata unohtaa
Kalan asema ruokavaliossa säilyy vahvana myös vanhemmalla iällä. Syynä on yksinkertaisesti se, että kala tuo ruokaan ravintoaineita, joita arvostetaan edelleen paljon.
- Se tukee sydämen toimintaa.
- Se liittyy aivojen normaaliin toimintaan.
- Se auttaa ylläpitämään energiaa ja voimia arjessa.
Siksi keskustelu ei pyöri kalan pois jättämisen ympärillä, vaan siinä, mitä lajia syödään useimmin. Kun lautaselle valitaan useammin sardiineja, silliä, turskaa, makrillia tai hokia ja harvemmin suuria petokaloja, kokonaisuus pysyy tasapainoisempana.
Oleellinen ajatus jää lopulta hyvin selkeäksi
Tonnikala ja muut suuret petokalat eivät ole sama asia kuin kala yleisesti. Ikääntyneillä huomio kohdistuu erityisesti siihen, ettei elohopea kalassa kerry ruokavaliossa liikaa. Samalla kannattaa muistaa, että pienet rasvaiset kalat ja vaaleammat vaihtoehdot pitävät kalan hyödyt mukana ilman, että painopiste siirtyy kaikkein suurimpiin lajeihin.
- Onko kaikki tonnikala yhtä kuormittavaa?Ei ole. Tonnikalalajien välillä on selviä eroja, ja suuremmat lajit sisältävät yleensä enemmän elohopeaa kuin kevyemmät vaihtoehdot.
- Pitääkö kalan syönti lopettaa yli 60-vuotiaana?Ei. Huomio kohdistuu ennen kaikkea suuriin petokaloihin, ei kalaan kokonaisuutena.
- Mitkä kalat nousevat tässä yhteydessä turvallisemmiksi vaihtoehdoiksi?Esille nousevat sardiinit, makrilli, silli, turska ja hoki.
- Miksi pienemmissä kaloissa riski on usein pienempi?Ne elävät yleensä lyhyemmän ajan ja ovat ravintoketjussa alempana, joten haitallisia aineita kertyy niihin tavallisesti vähemmän.
Kommentit